Suomen elokuvateatterit on käytännössä digitoitu kokonaan. Hyvä niin, mutta tämä on johtamassa tilanteeseen, että jos elokuvasta on olemassa vain filmikopio, sen esittäminen alkaa ollakin vaikeaa.
Miten olemassaolevasta elokuvasta tehdään paras mahdollinen digikopio? Vaihtoehdot riippuvat minkälainen masteri on käytettävissä.
KUVA
SD -videomaster. Ei voi suositella kuin tilanteessa että muuta ei ole, mutta teknisesti mahdollista. Puuttuvaa kuvatarkkuutta voidaan lisätä, mutta digikopio on isolla kankaalla aika armoton, kaikki keinotekoinen äkkiä näyttää juuri siltä.
HD -videomaster. Jo kohtalainen lähtökohta masteriksi. HD-nauhaformaattien aika isot kuvakompressiot yleensä näkyy, mutta niitä voidaan digitaalisella restauroinnilla korjailla tarvittaessa. Jos HD-master on 1.85 letterbox joudutaan valitettavasti tekemään pieni up-skaalaus digikopion 1998 x 1080 FLAT kuvakokoon
2K-tiedostot (DPX). Nämä ovat tietysti helpoin lähtökohta digikopiolle. Tarvitaan vain väriavaruuden muunto ja digikopion vaatima jpeg2000 kuvakompressio.
Filmi esityskopio. Esityskopio voidaan skannata tiedostoiksi digitaalisella filmiskannerilla, mutta mitä uudemmasta filmikopiosta on kysymys sen kontrastisempi se tyypillisesti on ja kontrastin poistaminen on todella haastavaa; tummanpään yksityiskohdat on useinkin jo menetetty.
Digitaalisesti tulostettu internegatiivi. Skannattuna hyvä lähtökohta sikäli, että sisältää yleensä myös värimäärittelyn. Huonompi kuin alkuperäinen kamerenegatiivi siksi, että yleensä internegatiivit on tehty HD/2K tiedostoista, eli täyttä alkuperäisen 35mm negatiivin resoluutiota ei ole.
Kameranegatiivi. 16mm kannattaa skannata 2K resoluutioon ja 35mm 4K resoluutiolla, mikä mahdollistaa jo 4K digikopion teon. Haastavaa kameranegatiivissä on tietysti se, että se pitää värimääritellä uudestaan — jos laboratorion printterivaloasetukset on tallessa, niin niitä voidaan hyödyntää.

ÄÄNI
sama pätee ääneen: paras mahdollinen master lähtökohdaksi. Digikopioon voi laittaa pelkän stereoäänen, mutta tottakai 5.1 kuulostaa teatterissa paremmalta — ja huom, mitään lisenssimaksuja digikopioiden ääneeen ei tarvita!
Alkuperäiset äänitiedostot. Paras lähtökohta. Tarvitaan vain miksaus.
Alkuperäiset perfot. Hyvä lähtökohta. Tarvitaan siirto ja miksaus.
Dolbyn MO -levy. Ääni voidaan näiltä palauttaa, mutta laatua tietysti hieman heikentää tehty Dolby-kompressio.
Filmikopio. Hätävara, jos muuta ei ole. Kohinaa tulee mukaan, mutta ääntä voidaan tietysti myös restauroida.
Videomaster. Mitä parempi videomaster, sen parempi äänikin yleensä on. HDCamSR nauhoilla on 10 äänikanavaa ja yleensä 5.1 ääni, HDCam- ja Digibeta-nauhoilla on vain 4 äänikanavaa, joten yleensä niillä on vain stereo.

KOKEMUKSIA
Nykyaikaiset filmiskannerit skannaavat 35mm filmin aina 4K resoluutiolla. Valinta on, otetaanko talteen 4K vai 2K tiedostot (= hintaero!).
4K digikopio on sikäli "future proof", että samaa kopiota voidaa ajaa sekä 2K, että 4K saleissa.

Kerron mielellään kokemuksia jo tehdyistä skannauksista ja 2K/4K digikopioksi masteroinneista.
TÄNÄÄN OLET TÄÄLLÄ ⬇
Lauri Kurkvaaran elokuva vuodelta 1966. Oikeanpuoleinen vertailukuva on paras mahdollinen tv-master, joka elokuvasta ennen digitaalista kuva- ja äänirestaurointia (ääni Mikko Mäkeläinen) oli olemassa.